maanantai 10. syyskuuta 2012

Pumpulinpehmeää pihlajapuuroa

Pihlajanmarjojen hyödyntäminen on ollut meidän taloudessa hävettävän vähäistä: marjoja on kokeiltu sämpylätaikinan sekaan ja kukkia on friteerattu. Siksi innostuin kovasti kun hoksasin Isoäidin reseptillä-blogista ohjeistuksen Pihlajanmarjapuurolle

Tavalliset puurot (minun keittäminä) menevät alas liukkaasti vain perheemme nuorimmalle. Siksi muunsin ohjetta vispattuun suuntaan ja hyvää tuli. Rakenne oli erityisen ilmavaa ja kuohkeaa. Tyttäremme ennakkoluulottomana maistajana huudahti puuron olevan tosi tosi herkullista!

PIHLAJANMARJA-OMENAVISPIPUURO

2,5 dl pihlajanmarjoja
2,5 dl kotimaisia omenapaloja kuorineen
8 dl vettä
1 dl mannasuurimoita
1½ dl sokeria

Huuhtele pihlajanmarjat ja kiehauta ne vedessä. Valuta vedet pois. (En tiedä tämän vaiheen tarkoitusta, mutta varmuuden vuoksi toimin näin Isoäidin ohjetta seuraten).
Laita kattilaan uudestaan marjat, omenapalat ja 8 dl vettä. Kiehauta ja jätä keittymään noin 20 minuutiksi. 
Laita siivilä kulhon päälle. Kaada kattilan sisus siivilään niin että mehu menee kulhoon. Painele loputkin maut marjoista ja omenapaloista kulhoon mehun sekaan. 
Laita mehu takaisin kattilaan ja kiehauta. Kun mehu kuplii, lisää mannasuurimot koko ajan vispaten. Pienennä levyn lämpöä niin että puuro hiukan pulpahtelee. Anna pulputtaa 10 minuuttia välillä pohjia myöden sekoittaen. Kaada puuro taas kulhoon, nyt jäähtymään. 
Anna puuron jäähtyä hetki (tunti). Laita jäähtymisen ajaksi kulhon päälle kansi jotta puuroon ei muodostu kuorta. Tämän vinkin opin Omenamintulta
Lisää hiukan jäähtyneeseen puuroon  sokeria makusi mukaan välillä maistellen. Vatkaa sähkövatkaimilla kuohkeaksi ja anna jäähtyä kokonaan. Nauti maidon kanssa tai ilman. 

10 kommenttia:

  1. Lapsena joskus pakotin äidin tekemään pihlajanmarjavispipuuroa. Siitä tuli "ihan okei" mutta siinä oli typerä, pistävä jälkimaku. Jos sitä ei treidän puurossanne ollut, niin ehkäpä se oli sitten se keittäminen? Jos tämä toimii, niin menee ehdottomasti kokeiluun sen veran karvaiksi kettu on pihlajanmarjat mielessäni manaillut :)

    VastaaPoista
  2. Ei ollut pistävää jälkimakua. Ehkä se tosiaan oli se alkukeittäminen, omenakumppanuus tai sokerin määrä. Olen kuullut myös että pakkasen purema jalostaa pihlajan maun vallan paremmaksi.

    Kokeile ihmeessä! Paljoa tämän halvemmaksi homma ei ainakaan voi mennä, varsinkin jos on omia omenoita.

    VastaaPoista
  3. Pitää tunnustaa etten ole tehnyt pihlajanmarjoista ikinä mitään, joten teillä on kyllä kokeiltu ihan runsaasti!
    Jotain hilloa/hyytelöä olen joskus maistanut, mutta ei ole tullut mieleenkään että voisi puuroa keitellä. Ehkäpä nyt. Marjoja ainakin on puut täynnä!

    VastaaPoista
  4. Ai teilläpäin on marjoja? Meillä on tosi vaihtelevasti. Toiset puut notkuvat ja toisissa ei ole marjoja oikein nimeksikään. Mutta ehkä kuitenkin koko meidän perheen marjatarpeiksi ;).

    VastaaPoista
  5. Pistin kanssa merkille tämän puuron tuosta isoäitin reseptillä- blogista.
    Mutta koska olen niin hidas tein vasta vispipuuroa aronioista, joka taas on tuttu jo viime vuodelta ainakin Omenamintusta.

    Mutta hienoa, että levitetään näitten harvemmin hyödytettävienkin marjojen sanomaa.

    VastaaPoista
  6. Jos on teidän taloudessa pihlajanmarjoja käytetty hävettävän vähän, niin meillä sitten vielä hävettävämmästi: takana on kolme kokeilukertaa vähemmän kuin teillä. :) Kovin mielelläni kyllä maistaisin tuota puuroa (näyttää tosiaan ihanan pehmoiselta!) ja vielä mieluummin friteerattuja pihlajankukkia, jos moisia sattuisi joskus kahvipöytään ilmestymään. :D

    VastaaPoista
  7. Olen aina ihaillut pihlajanmarjoja vain puissa, pitäispä uskaltautua joskus myös maistamaan, en ainakaan muista koskaan suuhun laittaneeni missään muodossa, paitsi kettukarkkina :)

    VastaaPoista
  8. Nanna: Joskus reseptien toteuttaminen ottaa kyllä aikansa, tuttu tunne. Toisinaan taas innostuu niin että kauppaan tai luontoon on lähdettävä ihan samalta istumalta.

    Minustakin on hienoa oppia hyödyntämään ilmaisia luonnonantimia mahdollisimman monipuolisesti.

    Canelia: Hauska sana tuo hävettävämmästi :). Siitä vaan kokeilemaan, nyt on juurise aika kun pihlajanmarjaa kannattaa hyödyntää!

    Anna: Pihlaja on kyllä kaunis ihan puunakin, varsinkin sellaiset punaisenaan notkuvat oksat. Keräsin taas tänään hiukan lisää pihlajanmarjoja, haaveena uudet käyttökohteet.

    VastaaPoista
  9. "Pulputtaa"?!? Et sitten osaa kirjoittaa ihan vaan suomea KIEHUA?! Ja kuortumista estää ihan vaan sokerin ripottelu... ellet ole ikinä kuullut. Tsiisus.

    VastaaPoista
  10. Pulputtaa on suomea sekin. Ja vispipuuron teossa se kuvailee tapahtumaa mielestäni paremmin kuin kiehua-sana. Sokerin ripottelu ei kyllä ole ollut minulla niin toimiva kuin tuo kansi - ja eipähän tarvitse lisätä enää sokerin määrää muutenkin makeassa puurossa.

    Meinasin ensin kommentoida tavallasi tosi tylysti ja ylimielisesti, mutta ajattelin sitten etten jatka ärsytystä eteenpäin enempää. Parempaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin